Päästiin ihan kivaan vauhtiin kevään mittaan, mutta nousukiito jäi aika lyhyeksi kun epämääräiset oireet alkoivat tamman käytöksessä ilmenemään. Kiukkuisuutta, pukittelua, ratsastaessa "alta karkaamista", kuolaimelle painamista yms. Oireita ilmeni silloin tällöin. Toukokuun loppupuolella tamma oli jo usemman ratsastuskerran ajan huono, niin päätin ensimmäisenä että tarkastutan hampaat, ja sieltähän löytyikin aika paljon pois raspattavaa puolen vuoden raspausvälistä huolimatta. Seuraavalla ratsastuskerralla Pippuri oli oikein mainio! Kevyt, ja kuuntelevainen ja ajattelin että jes, siellä oli nähtävästi selvä ongelma.
Parin viikon päästä päästimme hevoset laitumelle totuttelujen jälkeen. Annoin tamman laiduntaa ensimmäiset päivät suht.rauhassa ilman suurempaa työskentelyä, ja viikon lopulla otin neidin ratsastettavaksi. Ratsastukset oli melko ankeata pakkopullaa, tamma oli todella nihkeä ja haluton. Parin päivän päästä se ontui, ja siitä parin päivän päästä sille tehtiin ähkyletkutus. Greit! What the fuck just did happen?
Seuraavalla viikolla lampsimme jo aiemmin varattuihin hiekkakuviin, ja teimme sitten nopeasti myös taivutukset ontuman takia. Ihan selkeät taivutusreaktiot oikean puolen vuohisniveliin. Hiekkaa ei neidiltä löytynyt, joten ähkyn syy löytyi todennäköisesti laidunruohon muodostamasta kaasusta. Laitumet ovat olleet tänä vuonna ilmeisesti kautta maan melko voimakkaita kylmän alkukesän jäljiltä, joten voin vaan kiittää onneani ettei saatu esimerkiksi kaviokuumetta riesaksemme.
Seuraavalla viikolla halusin käydä tutkimassa jalat vielä tarkemmin, ja samanmoisen diagnoosin kanssa matkasin kotiin: todella pahat taivutusreaktiot erityisesti oej ja otj vuohisnivelissä ja takajalkojen kummatkin liikaluut aktiiviset. Eläinlääkäri toivotti lähinnä onnea, ja säntillistä kuntoutusintoa nyt syksyä kohden. Päätimme jatkaa edellisen ell määräämää Carthophen-kuuria, mutta mitään muuta lääkitystä emme nyt lähteneet antamaan. Verikokeetkin otatin varmuudeksi, ja sieltä silmiin pisti lähinnä alhainen hb ja rauta, jotka molemmat viittaavat mahahaavaoireisiin, mitkä olivat käyneet mielessäni jo aiemmin kun hiekka poissuljettiin mahaongelmien aiheuttajana.
Tässä sitä nyt sitten ollaan, kuntoutuskuuria aloittamassa uusine ruokintasuunnitelmineen. Fiilis ei ole niin surkea kun voisi kuvitella! Onneksi. Mulle nyt ei sinänsä ole väliä vaikka käveltäsiin seuraavat puolikin vuotta, kunhan saan tamman terveeksi eikä sen tarvitse kipeänä elellä. Olen selässä jo pari kertaa käynyt kävelemässä, ja jostain ihmeestä sain idean että ilman satulaa on jees aloittaa nämä ratsastukset pitkän tauon jälkeen viis vuotiaan kanssa :) Onneksi tamma osoittautui oikean mainioksi kaveriksi tähän, ja musta tuntuu että sekin ottaa rennommin kun hillun ilman satulaa siellä selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti