Hevoset, ja ratsastus ovat kulkeneet mukanani aina 6-vuotiaasta asti. Ensimmäiset vuodet meni ratsastuskouluissa ja muilla pienemmillä harrastetalleilla, hommasta tuli vähän vakavampaa kun aloitin vuonna 2004 ratsastuslukion Ruoveden yhteiskoulun lukiossa. Lukiosta mukaani tarttui silloin kymmenvuotias poniruuna Indiana Jones, joka on minun hevoshistoriassani aivan oma lukunsa :) Tämän omalaatuisen intiaanin kanssa vietin lähes kahdeksan vuotta sisältäen runsaasti ylä- ja alamäkiä, jaoimme yhdessä matkan aikuisuuteen, olinhan sillon vasta 16-vuotias kun ponin itselleni sain. Edelleen vanhoja kuvia katsellessa tulee tippa linssiin, sillä sen verran muistorikas matka meillä oli, kiitos ja anteeksi vain kaikille matkalla mukana olleille asianosaisille :D
Parin vuoden hengähdystauko harrastuksesta päätyi järjettömään tympääntymiseen siitä, että mikään muu hevostelun tapa ei vaan tunnu omalta, muutakuin se, että se oma on hankittava. No choice. Jostain syystä olen aina haaveillut omasta "sporttimallin" piensuomenhevosesta, näin ponivannoutuneena ihmisenä. Noin niinkuin mitään muuta kriteeriä en hankinnalleni antanut, muutakuin että nuori tamma olis kiva. No, tyypilliseen "kaikkimullehetinyt"-tapaani en kauaa jaksanut etsiä, kun päädyin koeratsastamaan Pippuria. Pippuri oli kaikinpuolin sellainen, etten todellakaan tiennyt mihin olen ryhtymässä, eikä ollut edes piensuomenhevonen :D Suku, potentiaali, ja luonne veti kuitenkin sen verran puoleensa, että kaupat tehtiin ja nyt tämä Touhotin on ollut minulla jo kokonaiset viisi kuukautta :) Se missä ollaan nyt, kirjailtakoon tänne myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti