Long time no see

Kuukausi meni hurahtaen. Pippurin mahahaavahoito laitettiin käyntiin, ja 1.9. kävimme sitten kontrollissa. Gastrogardin aikana huomasin Pippurissa jo selvän eron, joka antoi viitteitä siitä, että lääkitys todella auttoi. Kontrollikäynnissä epäilyni sai vahvistuksen, maha todella oli parantunut! Elokuun tähystyksessä suurimmaksi todettu haavauma ei ollut vielä täysin ok, joten jatkoimme vielä viikon verran Gastrogardia. Haava ei missään nimessä ollut enää suuri, mutta kuitenkin vielä olemassa, joten päätimme jatkaa lääkitystä vielä hetken.

Pippuri on voinut nyt todella hyvin. Liikutusta on aloitettu nyt vihdoin hiljalleen, ja selästä käsin Pippuri on alkanut tuntumaan vihdoin taas "omalta itseltään". Mahan ympärille kerääntyneen massan takia toki täytyy vähän maltillisemmin aloittaa, ettei tule takapakkia jalkojen tms. kanssa.

Laitoin heinäkuun alussa Pippurista jouhitupsun menemään Ruotsiin, jossa siitä tehtiin jouhianalyysi. Sain tuloset vihdoin! En odottanut analyysiltä hirvittävän suuria, vaikka sille kertyikin ihan mukava hinta. Olin ajatellut, että saan siitä sitten vahvistuksia olettamuksilleni, tai sitten en. Halusin kuitenkin ihan puhtaasta mielenkiinnosta testata tätäkin, koska kesällä tilanne tuntui jo sen verran epätoivoiselta. Luettuani ensimmäisen kappaleen analyysistä tuli kyllä sellainen olo, että jos yhdestä tuposta voi päätellä näin paljon hevosen luonteesta, on tässä pakko olla oikeasti jotain perää! Tämä kuvaus on niin suoraan tuon Touhon elämästä!!

Pippuri on erittäin älykäs ja tietyllä tapaa erikoinen hevonen. Se voi olla hieman dominoiva ja tarvitsee rutiineja sekä johdonmukaista käsittelyä jotta siitä ei tule liian vaikea käsiteltävä.

Pippuri on erittäin intuitiivinen ja se usein ennakoi tapahtumia ennenkuin ne varsinaisesti tapahtuvatkaan. Tämän ominaisuutensa johdosta Pippuri on olemukseltaan valpas ja hieman malttamaton seuratessaan mitä sen ympäristössä tapahtuu. Laumassa Pippuri toimii sovittelijana ja siitä tulisi myös erinomainen emätamma.

Analyysi osoittaa mahan olevan pääasiallinen (fyysinen) ongelma. Maha tuottaa liikaa mahahappoja ja tästä on seurannut mahakatarri, mahakatarrista seuraa helposti mahahaava. Syljen eritys on liian vähäistä joka vaikuttaa entsyymitoimintaan negatiivisesti. Epätasapainoiset elintoiminnot voivat aiheuttaa sekundäärisiä oireita muualla ruoansulatuskanavistossa, pääasiassa paksusuolessa. Paksusuolen liian voimakas käymisprosessi voi aiheuttaa koliikin (ähkyn).

Pippurin muina oireina voi esiintyä lihasongelmia kehon oikealla puolella, lihasongelmat voivat aiheuttaa oikeanpuoleista jäykkyyttä. Myös oikean etu- ja takajalan koukistajat voivat olla reagoineet. Havaittavissa on kavio-ongelmia oikeassa etujalassa –kaviossa on voinut olla kaviopaiseita. Pippurin ongelmat ovat rehuperäisiä.

Analyysin päätulos oli siis se, että keväällä alkaneet ongelmamme ovat alunalkaen ihan puhtaasti rehustuksesta. Tekstiä oli siis ylläolevan lisäksi sivukaupalla, mutta tuossa nyt tiivistetysti se, mitä lopputekstiosiossa oli avattu enemmän ja todella yksityiskohtaisesti.  Analyysi osoitti yliherkkyysreaktioita prosessoiduille (täys)rehuille, kuumennetuille viljoille, perunalle/perunaproteiinille, vehnägluteiinille, vehnäleseelle, vehnänoljille, hiivalle ja öljyille.

Bingo. Allerginen reaktio on aiheuttanut histamiinin ylituotannon, joka aiheuttaa mahahappojen lisäerittymistä. Lisäksi haiman toiminta on epätasapainossa, ja epätasapaino vaikuttaa insuliinin tuotantoon. Jnejnejne.

Lisäksi, kun maha on rasittunut, se aiheuttaa häiriöitä elimistön puhdistustoimintoihin, joka on siis aiheuttanut kuona-aineiden pääsyä verenkiertoon aiheuttaen ongelmia lihaksissa ja nivelissä. Toksiinit ovat päässeet kehoon aiheuttaen jäykkyyttä, kavio-ongelmia jne.

Aikamoinen tietopläjäys näin kerralla. Mutta kaikki tuntuu vaan nyt niin loogiselta, että olen tyytyväinen saadessani nämä vastaukset, vaikka ko. menetelmä paljon kyseenalaistusta aiheuttaakin. Minusta noiden allergeenien selviäminen tähän saumaan oli e-r-i-t-t-ä-i-n tärkeitä. Niissä on ihan puhtaasti logiikkaa meidän tilanteeseemme ja siihen mitä Pippuri söi keväällä. Nimittäin löysistyneeseen mahaan aloin antamaan jossain vaiheessa kevättä Progutia.. HIIVAA. Yksi yliherkkyyslistassa oleva. Pippurin nykyruokinnan sumpliminen vaatinee jo oman tekstinsä, siitä mun on pitänyt kirjoittaa jo useasti, mutta ehkä ihan hyvä että odotin vielä tähän.

Klinikkareissun saldoa

Niin me vaan sitten päädyimme vielä kerran Animagiin palveltavaksi, kun periksiantamaton luonteeni päätti vielä kerran haluta klinikkareissun Pippurille. Tavoitteena oli tällä kertaa tähystää maha, ja tutkia jalkoja uudemman kerran.

Reissu ei ollut laisinkaan turha! Viime kerrallakin meitä hoitanut eläinlääkäri Luis totesi, että tamman tila on kohentunut jalkojen osalta huomattavasti. Teimme pienimuotoisen ontumatutkimuksen jonka perusteella emme ryhtyneet toimenpiteisiin, vaan ryhdymme seuraamaan mitä liikutus tuo tullessaan. Tilanne voi lähteä kääntymään ihan kumpaan suuntaan tahansa. :)

Mahasta sen sijaan löytyi epäilykseni vahvistavat mahahaavat. Haavaumat oli onneksi melko pieniä, mutta kuulemma etenkin rauhasvatsan puolella ne ovat hevoselle kivuliaita. Pippuri saikin omistajan lompakon kiusaksi kohtuu pitkän Gastrogardkuurin ja lisäksi suosituksen myös käyttää kuurin ajan Antepsinia.

Siinä reissun sisältö lyhykäisyydessään :) Itse olen oikein tyytyväinen että lähdimme "vielä kerran", vaikka paastottaminen tuntuikin ensialkuun todella vastenmieliseltä ajatukselta, kun P piti jättää pieneen postimerkkitarhaan kuonokopan kanssa paastoamaan :) Onneksi neiti oli läpi prosessin äärimmäisen reipas <3 Kontrollia suositeltiin vielä lääkekuurin loppupuolella, eli vielä on reissuja edessäpäin sinnekin suuntaan lähiaikoina.

Taidan kyllä pian pyytää kantiskorttia Animagiin, sillä ylihuomenna suuntaan sinne kissani kanssa! ;)

Suomenhevosen pahin painajainen, kuonokoppa..

:D <3

Blaah blaah blaah

Voihan turhautuminen. Nyt se näemmä sitten iski ihan olan takaa. Olen koittanut vetää tämän episodin positiivisten hommien kautta, mutta kai nämä huonotkin päivät sitten kuuluu asiaan. Eniten kai tympii se, että kun oma into ja palo ratsastamiseen ja treenaamiseen on aika huikea tällä hetkellä, eikä sitä pääse mitenkään purkamaan, vaan täytyisi kanavoida se jotenkin täysin nyt P:n hoitamiseen ja kuntoutukseen. Eilen otin Pippurin liinan päähän, ja pitkien alkukäyntien jälkeen päätin koittaa muutaman askeleen ravia liinassa. Oikeaan kierrokseen ihan selvästi epäpuhdas edelleen :) Ei epäilystäkään. Samalla siinä sitten päätin sen, että Pippuri taitaa lähteä taas uudelleen klinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Huoh. Tarttee varmaan pian varailla itelle joku ratsastustunti, että saisin jostakin voimaa tähän hommaan.

P ♥ Kranio

Tänään oli aika taas kraniohoidon, edellisestä kerrasta oli kulunut kolme viikkoa. Olen muuten huomannut, että viime kraniohoidon ja laserkäsittelyn jälkeen mulla on kyllä ollut vetreämpi ja halukkaampi hevonen ratsastaessa! :) Olen tässä nyt melko tiheään ollut Pippurin selässä, ja olemme tehneet käyntityöskentelyä kentällä. Joka kerta Pippuri on tuntunut paremmalta. Pieni "jee" tähän väliin :D

Etenimme tämän päiväisessä kraniossa niinkuin aiemmin olimme sopineet, otamme käsittelyyn nyt erityisesti sisäelimet, joista käsittelyn kohteiksi päätyivät mahalaukku, ohut- ja paksusuoli sekä munuaiset ja virtsarakko. Ja voi apua mitä reaktioita nuo sisäelinten "käsittely" antoikaan.. Olemme tässä saaneetkin todeta jo aiemmin, että P antaa todella herkästi reaktiot käsittelyn aikana, ja niin oli tälläkin kertaa. Maha oli ilmiselvästi täynnä ilmaa, sillä se lähti liikkeelle käsittelyn aikana, ja helpotti silmin nähden tamman oloa. Käsittelyn alkupuolella Pippuri oli todella levoton ja huonosti keskittynyt, mutta hoidon loppupuolella se lähestulkoon nukkui käytävällä... Kertoo aika paljon siitä miten hoito todellakin vaikuttaa. Lisäksi käsiteltiin edelliselläkin kerralla jumissa olleet lavat, pakaran aluetta yms. Tarkoitus on tehdä hoito vielä kerran, ja sitten katsoa miten lähdemme tilannetta ylläpitämään.

Kyllä tämä tästä, taidetaan sanoa.. Välillä puskee pientä epätoivoa että mitähän tästä oikein tulee, mutta parempi on mennä askel kerrallaan ja katsoa tilannetta sen mukaan. Pippuri on ollut nyt todella positiivinen ratsastaessa, mutta kyllä tästä on todella pitkä matka siihen vielä, että "uskalletaan" tehdä taas enemmänkin selästä käsin. Onneksi ei ole mikään kiire, vaikkakin kokoajan tietenkin mietityttää P:n paisuva mahanympärys ja sen mukana tuomat ongelmat. Ei auta ny silti ressata itseään aivan puuduksiin..

Kuulumisia

Paaaljon olisi kirjoitettavaa, mutta aika on niin tavattoman rajallista aina välillä..! Viikossakin on tapahtunut taas niin paljon, että vaikeata koittaa summata kaikkea samaan :)

Viikko alkoi sillä, että päästin Pippurin tarhansa viereen aidatulle viheralueelle, jossa en ajatellut olevan rikkakasvien lisäksi juurikaan syömiskelpoista vihreätä ainakaan siinä mittakaavassa että siitä kauaksi aikaa riittäisi. Olin päästellyt Pippuria sinne jo aiemminkin mutustelemaan, ja onhan se tarhassaankin saanut nyhdettyä vihreätä jonkin verran kokoajan, kun n. puolet tarhasta on kuitenkin nurmella. Muutaman yön ylitse se sai siellä olla, ja tulos oli se, ettei se koko sinä aikana ollut koskenutkaan heinälaatikon sisältöönsä, saatika juurikaan vesisaaviinsa ja yhtenä päivänä toin sen täysin piukeana kaasupallona sisälle..great! Sisällä ollessaan ei juurikaan koskenut ruokaan, mikä on täysin epätyypillistä tälle neidille ja mahassa oli ilmaa. Meidän vihreän kausi päättyi siis lopullisesti tältä kesää siihen. Kävelin heinäladon lävitse ja olisin antanut kerrankin P:n syödä vapaasti paalista, mutta ei koskenutkaan siihen. Onnekseni ruoka alkoi maistumaan melko pian uudelleen, heti seuraavana päivänä samainen heinä maistui taas ja mahakin rauhoittui melko nopeasti.

Ennen tätä pientä välikohtausta olin juoksuttanut edellisenä päivänä P:n, ja oikein positiivista liikehdintää oli havaittavissa liinan päässä :) Lähinnä annoin mennä vain käyntiä, mutta muutaman pienen pätkän otin raviakin, ei laisinkaan niin kökköä askellusta, mutta pikkuhiljaa on tarkoitus edetä, eli pääsääntöisesti vain käyntityöskennellen näin alkuun, nyt kun vihdoin sairaslomansa aikana Pippuri on vihdoin oppinut menemään käyntiä rauhassa.. Keväällä ainoa askellajivaihtoehto tuntui olevan laukka, niin tämä on sinänsä erittäinkin positiivinen kehitysaskel.

Eräänä toisena päivänä koitin tallikaverin lampaankarvasatulaa, kun meidän normisatulaa ei vielä tee mieli laittaa selkään, sillä ensi viikolla tarkistamme ko.satulan sopivuuden tämän hetkiseen selän malliin. Lampaankarvasatula osoittautui ihan älyttömän näppäräksi keksinnöksi! Tässä mallissa on paikat jalustimille, mutta niiden varaan ei missään nimessä ole tarkoitus varata painoaan, esim. keventäen ravissa tms, vaan toimivat lähinnä sivuloikkien tms. varalta turvana. Pippuri tuntui ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa selästä käsin oikein hyvältä ja positiiviselta! Venytti hyvin itseään ja askeltaan. Saatoin poistua kentältä aika leveän hymyn saattelemana :)

Laseria nivelille

Eilen meillä kävi se laserhoitaja, josta aiemmin kirjoitinkin. Aiemman suunnitelmani mukaisesti otimme käsittelyyn oikean puolen vuohisnivelet ja tällä hetkellä aktiiviseksi todettu luuliika vasemmasta takajalasta. P ei oikein meinannut malttaa olla, kärpäsiäkin pörräsi ympärillä :D Mutta kaikki kohdat saatiin käsiteltyä n.45 minuutissa. Laserilla annettiin ensin ns. pinnallisempia säteitä ja sitten hoidettiin itse niveltä, ja lopuksi luuliika. Laserhoitajan mielestä nivelet eivät tuntuneet pahoilta, joten ehkä tässä toivoa on! Hoidon uusimista fiilistellään tässä parin viikon sisään, että miltä rupeaa tuntumaan.

Laseria oikean takajalan vuohisniveleen.

Muutoin ei mitään ihmeellistä tällä hetkellä. Pippuri on saanut edelleen lomailla, mutta ensi viikolla on tarkoitus aloittaa viimein tämä vähän johdonmukaisempi kuntoutusoperaatio. Jännityksellä odottaen mitä viime aikaiset hoidot ovat tehneet, yleisolemus on ainakin selvästi nyt pirteämpi.

Hooligan <3 :D

ps.

..luonnostelin paperille just pohjapiirrosta parin hevosen tallille ;)

Ähkystä, ja sen vierestä.

Olin elänyt aika onnellisessa kuplassa ruokinnan suhteen ennen kesäkuun alun ähkyä. Sen jälkeen olenkin viettänyt aika ahkerasti tunteja, ja lisää tunteja, ja vielä enemmän tunteja selvittääkseni tätä tapahtumaketjua mikä meille tuossa kesäkuun alussa kävi.

Pippuri sai siis ähkyn, oman tulkintani mukaan melko lievän sellaisen, mutta ähky mikä ähky. Itselle tuli heti sellainen olo, että tämä oli nyt seuraus jostain, että ihan noin vain yhtäkkiä se ei voinut vaan ilmestyä. Toki juuri edellisviikolla olimme päästäneet hevoset laitumelle jne. Ähky paljastui perinteiseksi kaasuähkyksi, hevonen sai kipukohtauksia ja pyrki ahkerasti makuulle jo edellisenä päivänä. Seuraavana päivänä oireet pahenivat ja kunnan eläinlääkäri saapui paikalle ja päätti kuuntelun peruseella letkuttaa P:n parafiinilla. Seuraavan viikonlopun P oli tiukassa tarkkailussa ja pienin annoksin nostimme heinämäärää taas ylöspäin. Pippurin olo koheni välittömästi, ja mikä tärkeintä suoli toimi koko operaation ajan hyvin.

Olin jo aiemmin esiintyneiden lievien mahaoireiden ja lisääntyneen kärttyisyyden takia alkanut epäilemään hiekan mahdollisuutta. Olinkin varannut jo muutama viikko aiemmin hiekkakuva-ajan klinikalta, joka sitten hyvällä tuurilla osui heti ähkystä parin päivän päähän. Aiemmin keväällä olin muutenkin syöttänyt pari Psylliumkuuria varmuudeksi. Maha kuvattiin klinikalla kuitenkin lopulta hiekattomaksi.. Hyvä sinänsä, heh, mutta olin jo melko varma siitä että siellä hiekkaa voisi olla.

P klinikalla pienissä doupeissa :)

En olisi varmaan muuten jatkanut asian pohdintaa, jos Pippuri olisi tämän kaiken jälkeen vaikuttanut ihan normaalille olemukseltaan, mutta olin edelleen sitä mieltä että joku sitä rassaa, koska ähkyn jälkeen palasimme takaisin kuivaheinäruokintaan, mutta P:n ilmavaivat ja ajoittainen apaattisuus jatkuivat edelleen. Otin Pippurin lannasta näytteen, ja teetätin kolianalyysin sekä otin samalla muuten vain madonmunatkin vaikka ne on vasta tutkittu. Kolit, homeet ja streptokokit oli lannasta ihan ok eikä muniakaan löytynyt.

Kaikki tiet alkoivat tässä vaiheessa viemään kohti mahahaavaa, joihinka viittasivat myös eläinlääkärin ottamat verikokeet. Tämän tapahtumaketjun jälkeisistä toimenpiteistä ja ruokintamuutoksista täytynee muotoilla ihan oma tekstinsä vielä, muuten tulee kilometrin mittainen postaus :D

Poppakonstit käyttöön!

Meidän hoitostoori alkaa olemaan siinä pisteessä, että sopivien hoitomuotojen etsintä on alkanut ja sillä tavoin vielä paremmin "ongelmakohtien" paikallistaminen on käynnissä kun selvää on että tamma on itseään tässä myös saanut itseään jumiin kiitettävästi sairastellessaan. Tänään Pippuri pääsi koittamaan kraniosakraaliterapiaa. Lyhyesti kraniosta meitä hoitaneen Tmi Pykanin sivulta:

"Kranio-sakraalihoito on hyvin hellä ja samalla syvälle menevä manuaalinen hoitomuoto, joka käyttää hyväksi kehon omaa kraniosakraalirytmiä (aivo-selkäydin neste kierto) - tavoitteena tukea kehoa parantamaan itseään. Kehon itseparantavien voimien avulla KSH voi auttaa kehoa nopeampaan parantumiseen kuin mikä muuten olisi mahdollista. KST  on pehmeä hoitomuoto. KST ei vaikuta ainoastaan asiakkaaseen vaan myös hoitajaan."

Olen itse aiemmin lähinnä kuullut tästä terapiamuodosta, mutta en kokeillut. P:lle tämä oli selvästi "ihanparasjuttu". Hoito kesti n.1,5 tuntia, ja hyvin herkkänä tunnettu Pippuri antoi hoitajalleen kyllä aina selvän palautteen. Kipeimmissä kohdissa venkoiltiin ja kuovittiin aluksi, mutta kun käsiteltävä kohta oli valmis, rauhottui poni heti ja alahuuli jäi vain lörpöttämään. Ja niitä kipeitä kohtiahan löytyi. En edes kaikkia muista enää ulkoa, mutta päälimmäisenä mieleeni jäi etenkin vasemman takajalan liikaluun seutu, ja sen aiheuttama pakara- ja selkäjumi, sekä oikean etujalan etupolvi ja vuohisreaktiot. Jumeja löytyi toki tasaisesti koko hevosesta, että eivät aivan tuohon jääneet :) Hoito uusitaan kolmen viikon päästä, mielenkiinnolla odottaen onko tilanne siihen mennessä muuttunut. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen näin kyllä itsekin ihan silminnähden rentoutuneen hevosen, koko olemus muuttui käsittelyn jälkeen! Allaolevassa kuvassa ollaan juuri jossain tosi hyvässä kipukohdassa.

Pippuri kraniokäsittelyssä

Ensi viikolle olen varannut Pippurille laserterapia-ajan, jonka olen ajatellut kohdistaa etenkin kipeytyneille nivelille sekä liikaluukohdille. Siitä sitten enemmän hoidon jälkeen :)

Olin itse tuossa vajaan viikon reissussa, ja nyt tämän kranion jälkeen ja oman arkeni alkaessa on tarkoitus aloittaa viimein kunnolla kuntoutusoperaatio. Olen nyt muutamia kertoja hypännyt Pippurin selkään ilman satulaa tekemään käyntityöskentelyä. Oleellisen osan liikutuksen jälkeisiin toimiin olen alkanut ottamaan jalkojen kylmäyksestä. Tekniikka siihen on ehkä vielä vähän hakusessa, että mikä olisi meille se toimivin ratkaisu, tallillamme kun ei ole pakastinta ja omat kylmäysletkut ovat vielä kaupan hyllyllä. Koitimme tallikaverin letkuja ja P ei niistä luonnollisestikaan ollut moksiskaan :D

Ostin lisäksi Horse Powerin kylmäsavea MSM:llä, jota P:n oli tottakai testattava myös itse ja savipöntöllä piti käydä nuuhkimassa :D Oli varmaan mukavasti ylähuulta viilentävä efekti.

Kotipakastimen ostin myös täyteen kylmäkuumapusseja, joidenka kanssa täytyy kokeilla miten saan ne pysymään riittävän kylminä käyttöhetkeen asti :) Kaikkia keinoja on siis nyt kokeilussa, että mikä on se "meidän juttu". Kylmäysletkut tuntuivat ainakin ihan tehokkailta, täytyy melkein laittaa vielä sellaisetkin ostoslistalle..

Tarinan alku

Eletään nyt heinäkuuta 2015, tarkalleen ottaen on nyt viitisen kuukautta siitä kun kaupat tein elämäni ensimmäisestä hevosesta, ja nimenomaan vielä suomenhevosesta! 26-vuotiaana on vihdoin aika siirtyä poneista hevosiin, heh. Pippuri tuli minulle ihan "villinä arpana", mitään kisaratsua en lähtenyt nyt suoranaisesti etsimään, vaan mukavaa harrastuskaveria, ja mielellään nuorta, josta saisi tehtyä itselleen omanlaisen. Pippurista sain toki samalla myös hyvän aihion kisojakin ajatellen :)

Päästiin ihan kivaan vauhtiin kevään mittaan, mutta nousukiito jäi aika lyhyeksi kun epämääräiset oireet alkoivat tamman käytöksessä ilmenemään. Kiukkuisuutta, pukittelua, ratsastaessa "alta karkaamista", kuolaimelle painamista yms. Oireita ilmeni silloin tällöin. Toukokuun loppupuolella tamma oli jo usemman ratsastuskerran ajan huono, niin päätin ensimmäisenä että tarkastutan hampaat, ja sieltähän löytyikin aika paljon pois raspattavaa puolen vuoden raspausvälistä huolimatta. Seuraavalla ratsastuskerralla Pippuri oli oikein mainio! Kevyt, ja kuuntelevainen ja ajattelin että jes, siellä oli nähtävästi selvä ongelma.

Parin viikon päästä päästimme hevoset laitumelle totuttelujen jälkeen. Annoin tamman laiduntaa ensimmäiset päivät suht.rauhassa ilman suurempaa työskentelyä, ja viikon lopulla otin neidin ratsastettavaksi. Ratsastukset oli melko ankeata pakkopullaa, tamma oli todella nihkeä ja haluton. Parin päivän päästä se ontui, ja siitä parin päivän päästä sille tehtiin ähkyletkutus. Greit! What the fuck just did happen?

Seuraavalla viikolla lampsimme jo aiemmin varattuihin hiekkakuviin, ja teimme sitten nopeasti myös taivutukset ontuman takia. Ihan selkeät taivutusreaktiot oikean puolen vuohisniveliin. Hiekkaa ei neidiltä löytynyt, joten ähkyn syy löytyi todennäköisesti laidunruohon muodostamasta kaasusta. Laitumet ovat olleet tänä vuonna ilmeisesti kautta maan melko voimakkaita kylmän alkukesän jäljiltä, joten voin vaan kiittää onneani ettei saatu esimerkiksi kaviokuumetta riesaksemme.

Seuraavalla viikolla halusin käydä tutkimassa jalat vielä tarkemmin, ja samanmoisen diagnoosin kanssa matkasin kotiin: todella pahat taivutusreaktiot erityisesti oej ja otj vuohisnivelissä ja takajalkojen kummatkin liikaluut aktiiviset. Eläinlääkäri toivotti lähinnä onnea, ja säntillistä kuntoutusintoa nyt syksyä kohden. Päätimme jatkaa edellisen ell määräämää Carthophen-kuuria, mutta mitään muuta lääkitystä emme nyt lähteneet antamaan. Verikokeetkin otatin varmuudeksi, ja sieltä silmiin pisti lähinnä alhainen hb ja rauta, jotka molemmat viittaavat mahahaavaoireisiin, mitkä olivat käyneet mielessäni jo aiemmin kun hiekka poissuljettiin mahaongelmien aiheuttajana.

Tässä sitä nyt sitten ollaan, kuntoutuskuuria aloittamassa uusine ruokintasuunnitelmineen. Fiilis ei ole niin surkea kun voisi kuvitella! Onneksi. Mulle nyt ei sinänsä ole väliä vaikka käveltäsiin seuraavat puolikin vuotta, kunhan saan tamman terveeksi eikä sen tarvitse kipeänä elellä. Olen selässä jo pari kertaa käynyt kävelemässä, ja jostain ihmeestä sain idean että ilman satulaa on jees aloittaa nämä ratsastukset pitkän tauon jälkeen viis vuotiaan kanssa :) Onneksi tamma osoittautui oikean mainioksi kaveriksi tähän, ja musta tuntuu että sekin ottaa rennommin kun hillun ilman satulaa siellä selässä.

Alkusanat

Loin tämän blogin melkolailla vain sen takia, että saan itselleni tallennettua meidän matkaa jonnekin. Matkaa on jakamassa minä, 26-vuotias koko elämänsä hevosharrastuksen parissa ryöminyt alunperin etelä-Suomesta kotoisin oleva Jonna, ja hevoseni Pippuri, 5-vuotias suomenhevostamma.

Hevoset, ja ratsastus ovat kulkeneet mukanani aina 6-vuotiaasta asti. Ensimmäiset vuodet meni ratsastuskouluissa ja muilla pienemmillä harrastetalleilla, hommasta tuli vähän vakavampaa kun aloitin vuonna 2004 ratsastuslukion Ruoveden yhteiskoulun lukiossa. Lukiosta mukaani tarttui silloin kymmenvuotias poniruuna Indiana Jones, joka on minun hevoshistoriassani aivan oma lukunsa :) Tämän omalaatuisen intiaanin kanssa vietin lähes kahdeksan vuotta sisältäen runsaasti ylä- ja alamäkiä, jaoimme yhdessä matkan aikuisuuteen, olinhan sillon vasta 16-vuotias kun ponin itselleni sain. Edelleen vanhoja kuvia katsellessa tulee tippa linssiin, sillä sen verran muistorikas matka meillä oli, kiitos ja anteeksi vain kaikille matkalla mukana olleille asianosaisille :D

Parin vuoden hengähdystauko harrastuksesta päätyi järjettömään tympääntymiseen siitä, että mikään muu hevostelun tapa ei vaan tunnu omalta, muutakuin se, että se oma on hankittava. No choice. Jostain syystä olen aina haaveillut omasta "sporttimallin" piensuomenhevosesta, näin ponivannoutuneena ihmisenä. Noin niinkuin mitään muuta kriteeriä en hankinnalleni antanut, muutakuin että nuori tamma olis kiva. No, tyypilliseen "kaikkimullehetinyt"-tapaani en kauaa jaksanut etsiä, kun päädyin koeratsastamaan Pippuria. Pippuri oli kaikinpuolin sellainen, etten todellakaan tiennyt mihin olen ryhtymässä, eikä ollut edes piensuomenhevonen :D Suku, potentiaali, ja luonne veti kuitenkin sen verran puoleensa, että kaupat tehtiin ja nyt tämä Touhotin on ollut minulla jo kokonaiset viisi kuukautta :) Se missä ollaan nyt, kirjailtakoon tänne myöhemmin!